Katri Ekroth

Vuonna 2010 Keväällä sain idean hakea opiskelemaan verhoiljaksi. Hetken mielijohteesta laitoin yhteishaussa paperit sisään kouluun ja ristin sormet ja varpaat jotta pääsisin, sillä palkkatyö oli alkanut maistua puulle. Sisäinen taiteilijani suorastaan huusi päästä työhön jossa voisi toteuttaa itseään, ja omia visioitaan.

Kouluun pääsin, ja hiukan pelokkain tuntein irtisanoin itseni vakituisesta työstä ja lähdin ponnari iloisesti pomppien reppu selässä koulun penkille. Itse opiskelu oli erittäin antoisaa aikaa. Lämmöllä muistelen huolettomuutta ja ilmaista kouluruokaa. Jo opiskelemaan lähtiessäni oli selvää, että haluan tehdä töitä yrittäjänä, ja opiskelut suoritin hyvin arvosanoin läpi hyvin yrittäjähenkisesti. Hommasin ensimmäiset asiakastyöni jo ensimmäisenä koulusyksynä ja tuhlasin veronpalautusrahani kalliiseen teollisuusompelukoneeseen.

Visioni oli aika vahva alusta asti, ja vuonna 2012 samana syksynä kun valmistuin perustin samalla yritystä. Olin loukannut käteni judoharrastukseni parissa, ja käsi paketissa väänsin koulun päättötyötä, perinteistä nojatuolia, ja toisella kädellä vastailin puhelimeen hoitaen uunituoreen yrityksen asioita. Opettaja pudisteli päätään monet kerrat, hullu tyttö.

Mutta firman perustin. Ei se ihan niin helppoa ollut, saati ruusuilla tanssimista, se yrityksen pyörittäminen. Kovat koulut tuli käytyä läpi moneen kertaan, ja käyn edelleen.

Sillä hattarapääni, täynnä ideoita ja visioita, höystettynä idioottimaisen huolettomalla ja rohkealla asenteella on tuonut minulle sekä vaikeuksia että vienyt minut kokemaan asioita, joita monikaan ei koskaan uskalla kokea.

Yritykseni on käynyt läpi monta muodonmuutosta, kun visioni vaihteli eri elämäntilanteiden mukaan, vanhan tavaran ja ruusukuvioisten verhojen kautta siihen, että pistin rokkia soimaan ja tilasin amerikasta kuormallisen stetsoneita ja lähdin jenkkiautotapahtumiin myymään, jonka jälkeen taas hiukan rauhotuin ja vein yritykseni kotiin maalle ja otin mukaan pientä hevostoimintaa.

Elämäntilanteet muuttuvat, ja ihmiset kasvavat, ja kun työtä tekee sydämellä, se työkin kasvaa ja muuttuu mukana. Avoeron myötä päädyin yhtäkkiä Hattulan keskustaan asumaan, ja olin yhtäkkiä kahden vaiheilla. Olin menettänyt koko siihen astisen elämäni, kotini ja unelmani ranchista jossa päätoimintana olisi lännenratsastus. Pohdin vakaasti lopettamista, mutta jokin kipinä vielä iski että eläpä tyttö vielä hätäile vaan laitappa musiikkia soimaan ja mieti vielä kaksi kertaa.

Ja syntyi päätös vielä jatkaa, jättää hevoset vain omaksi harrastukseksi ja ryhtyä toden teolla opiskelemaan oman työn parissa ajoneuvojen verhoilua.

Vahvuuksiani on määrätietoisuus, vahvat visiot, rohkeus toteuttaa haaveitaan, nöyryys myöntää kun menee pieleen, voima nousta ylös kun elämä iskee minut maahan. Niistä eväistä on yrittäjähenkisyys tehty, siitä sisäisestä voimasta jonka avulla jaksaa uskoa omaan unelmaan, uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen.

Elämä on matka, ja tärkeintä on se matka, ei niinkään määränpää. Mottoni on aina ollut elä täysillä, kokeile! Sillä ei voi tietää, jos ei kokeile. Jalka on välillä turhankin painavasti kaasupolkimella, mutta sen rohkeuden avulla olen kokenut asioita ja tutustunut aivan mielettömiin ihmisiin matkani varrella.

Elämäni kuvastaa sisäistä sieluani tällä hetkellä hyvin. Lännenratsastus, jenkkiautotapahtumat, oma yritys ja luonnossa rauhoittuminen ovat ne asiat, joita elämääni kuuluu.

Yksi suurimmista voimavaroistani onkin kiitollisuus ja positiivinen asenne. Olen valtavan kiitollinen hyvistä, sekä huonoista ajoista, sillä jokainen tapahtuma elämässä kasvattaa ja on meidän jokaisen oma valinta, miten me asioihin suhtaudumme.

Minä suhtaudun nöyrällä kiitollisuudella, läsnäolon voimalla ja hyvällä energialla.

Cowgirl on nainen, joka kulkee läpi vuorien, määrätietoisena, jääräpäisenä, mutta silti kiitollisena ja nöyränä. Sellainen minä olen, todellinen cowgirl.

 

 

 

 


 

Kuvagalleria

Slideshow (100%xpx)

Ajankohtaista